yhdeksännessä sukupolvessa

Kuusamon Vuotungissa Käkilehdon tilaa hallinnoi yhdeksäs sukupolvi

Käkilehdon tilan pihatien vieressä nuori karja laiduntaa lumisella niityllä nauttien kevätauringon lämmittävistä säteistä. Koira tervehtii aitauksestaan ja kaksi kissaa vastaanottaa vierailijat kuistilla. Käkilehdon tilan yhdeksäs isäntäpari Jari ja Ulla Käkilehto ovat juuri saapuneet aamunavetalta ja aamukahvit on katettu keittiöön.

Vuotunki on edistyksellinen kylä

Jari ja Ulla Käkilehto pitävät Vuotunkia hyvin edistyksellisenä kylänä.

- Vuotungissa asui aikoinaan jo vuosia sitten neuvontajärjestön neuvoja. Lieneekö silläkin ollut vaikutusta siihen, että juuri vuotunkilaiset olivat niin suuressa määrin perustamassa Kuusamon Osuusmeijeriä vuonna 1951, pohdiskelee Jari Käkilehto. Vuotunkilaisia oli perustamiskokouksessa kaksi kolmasosaa. Meijeritoimintaa kylällä on ollut jo aikaisemminkin, ja perimätiedon mukaan sieltä on viety voita jopa Englantiin asti.

Ulla ja Jari Käkilehto ottivat tilan haltuunsa Euroopan unioniin liittymisvuonna

Käkilehdon tila on perustettu 1734. Ulla ja Jari Käkilehto ovat jo yhdeksäs sukupolvi. He aloittivat tilanpidon vuonna 1995 suurten muutosten aikaan, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Kymmenes sukupolvi osallistuu jo tilan töihin. Perheen agrologiksi opiskeleva poika on tällä hetkellä etäopintojen vuoksi kotona. Yhteisöpedagogiksi valmistunut tytär auttaa aina kotitilalla käydessään.

Jarin ukki Augusti Käkilehto ja tämän veli Juho Eetu olivat perustamassa Kuusamon Osuusmeijeriä. Jarin isoisä joutui ottamaan vastuun tilan isännyydestä vuonna 1917, kun hänen isänsä kuoli tapaturmaisesti pudottuaan heinähäkin päältä. Tuolloin sukupolvien ketjun jatkuminen oli katketa, mutta tästäkin selvittiin.

Luottamustoimet ovat vastapainoa työlle, mutta vievät paljon aikaa

Ulla ja Jari Käkilehto ovat molemmat aktiivisia järjestötoimijoita, mutta monet luottamustoimet on pitänyt jättää, koska omaan tilaan keskittyminen on tärkeintä. Ulla Käkilehdolle yksi tärkeimmistä luottamustoimista on Kuusamon Osuusmeijerin hallintoneuvoston puheenjohtajan pesti. Ulla Käkilehto on ollut mukana hallintoneuvostossa jo vuodesta 2003. Varapuheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 2007 ja puheenjohtajaksi vuonna 2014.

Ulla Käkilehto puhuu osuuskunta-aatteen puolesta.

- Osuuskunnassa on aina otettava huomioon kokonaisuus ja kaikki tuottajat ovat yhtä arvokkaita. Kaikille maksetaan maidosta sama perushinta etäisyyksistä riippumatta. Tämä koituu pitkässä juoksussa jokaisen jäsenen hyväksi.

Maaseudun tulevaisuus ja osin myös matkailualan kehittyminen ovat pitkälti tilojen käsissä

- Maidonsaanti on edellytys osuusmeijerin ja Kuusamon Juuston toiminnan jatkumiselle. Sukupolvenvaihdoksia saisi tapahtua enemmän. Kun nuoria saadaan mukaan, olisi tärkeää saada heidät kiinnostumaan meijerin hallintotyöskentelystä. Se toisi uutta tuoretta näkökulmaa, pohtii Ulla Käkilehto.

- Jos maatiloja ei olisi, huoltovarmuuden lisäksi myös matkailuala kärsisi. Maatilat huolehtivat pusikoiden raivauksesta ja teiden kunnossapidosta, ja viljelyssä olevat pellot pysyvät kauniina myös katsella. Ja jos maidolle ei ole ottajaa, maaseutu autioituu ja maaseudun maisemasta ei enää pidetä huolta, hän jatkaa.

Jari Käkilehto sanoo meijerin historiaan liittyvän paljon vaikeitakin aikoja.

-Nyt on aivan pakko onnistua, hän toteaa.

Ulla Käkilehto kantaa huolta maitotilojen jatkuvuudesta.
- Maidontuotannosta ja maatiloista ei kirjoiteta kovinkaan paljon, ja uutisointi on usein negatiivista. Positiivisia asioita pitäisi tuoda enemmän esille. Tälläkin saataisiin ehkä nuoria innostettua alalle, hän pohtii.

- Minä ainakin tiesin, mihin ryhdyin, kertoo 26 vuotta tilaa hoitanut Jari Käkilehto. Tähän on kasvanut pikkupojasta saakka. Ulla Käkilehto puolestaan muutti Kuusamoon Kalajoelta vuonna 1987 kotitalousneuvojaksi.

Käkilehdon tilalla eläinten hyvinvointi on ykkösasia

Käkilehdoille on tärkeintä hyvin ja huolellisesti hoidettu karja. Vuosien kokemus tuo mukanaan kyvyn aistia pienimmätkin poikkeamat lehmien hyvinvoinnissa.

– Lehmää on tarkkailtava ja katsottava silmiin. Kyllä sen heti huomaa, jos kaikki ei ole hyvin, sanoo Jari Käkilehto. Hän muistelee muutaman vuoden takaista tilannetta, kun molemmilla oli paljon luottamustoimia:

– Lehmä poiki. Minä autoin ensimmäisen vasikan ulos. Ulla palasi kokouksestaan, ja sanoin hänelle, että nyt on sinun vuorosi ottaa oma vasikkasi ulos. Ja minä lähdin kokoukseen! Illalla meillä oli navetassa hyvävointinen emä ja terveet kaksosvasikat.

Tilalla on tällä hetkellä 28 lypsylehmää ja nuorta karjaa toiset kolmisenkymmentä. Pääluku nousee näin noin kuuteenkymmeneen.

Ulla Käkilehto kertoo olevansa osatyökyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2018. Hän pystyy kuitenkin osallistumaan tilan töihin.

- Aamunavetalla olen aina Jarin kaverina ja autan tarpeen mukaan lehmien poikimisessa. Iltanavetan Jari pystyy hoitamaan yksin, mutta lapsemme osallistuvat aktiivisesti tilan töihin ja osaavat myös itsenäisesti hoitaa navettatyöt, iloitsee Ulla Käkilehto.

Lehmien pitkä laidunnuskausi tuottaa paljon hyvälaatuista maitoa

Kaikki pellot sijaitsevat kolmen kilometrin säteellä tilasta, mikä tuo mitä parhaimmat mahdollisuudet laiduntamiseen. Käkilehdot vannovat pitkän laidunnuskauden nimeen. Tilan ympäristö on avaraa ja tuulista, joten paarmat ja mäkäräiset eivät niin pahasti vaivaa laiduntavia eläimiä. Lumi- ja säätilanteen mukaan lehmät pääsevät laitumelle jo toukokuun aikana, ja laidunkausi jatkuu toisinaan jopa lokakuun loppuun. Osa karjasta oli nytkin huhtikuun alussa nauttimassa keväisistä auringonsäteistä ulkosalla.

Lehmät tuottavat maitoa parhaiten ensimmäisellä säilörehulla, joka on tehty juhannuksen tienoilla. Pohjoisen puhdas luonto ja valoisat kesät saavat rehun laadun hyväksi ja lehmät tuottoisiksi. Käkilehdon tilalla on jopa kahdeksan satatonnaria, toisin sanoen 100 000 litraa maitoa tuottanutta lehmää. Kuusamon ensimmäinen 150-tonnari on niin ikään Käkilehdon tilalta.

Aamukahvien jälkeen käymme vielä rapsuttelemassa uteliasta ja tuttavallista nuorta karjaa ja lehmiä, jotka jäävät nauttimaan kevätauringon säteistä ja odottamaan kevään kääntymistä kesäksi ja yöttömäksi yöksi.

Teksti ja kuvat Marja Kares-Oksman